Kultakuumeen kolumni

Onko taiteella äidinkieltä?

: Kultakuumeen kolumni

Otso Kantokorpi 26.1.2010

Nykytaiteen museo Kiasman johtajan haussa on herättänyt keskustelua se, että yksi hakijoista on saksalainen eikä osaa Suomen virallisia kieliä.

Tämä tulee olemaan yksi hänen valintansa esteistä, koska "Kiasman johtajalta edellytetään suomen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa, ruotsin pitää olla vähintään tyydyttävää". Toinen este on se, että tämä Nicolas Schafhausen ehti jo Helsingin Sanomien haastattelussa tuomitsemaan Kiasman "kuolleelta näyttäväksi museoksi". Tätä hän ei varmaankaan tule saamaan anteeksi Valtion taidemuseon ylijohtaja Risto Ruohoselta.

Kielikysymys on todellisuudessa moniulotteinen asia. Voisi esimerkiksi kuvitella, että ulkomaisen johtajan tulo olisi piristysruiske, koska hänen ei tarvitsisi välittää siitä, kuka kenenkin kaveri kulloinkin on. Ja koska hän epäilemättä näkisi kulttuurissamme asioita, joille itse olemme jo tulleet sokeiksi.

Minuakin haastateltiin Yleisradioon tässä johtajakysymyksessä, ja kielivaatimuksista kysyttäessä pidin niitä vanhanaikaisina ja tarpeettomina. Kommenttini saivat minut kuitenkin myöhemmin mietteliääksi. Varsinkin kun samoihin aikoihin luin jälleen uutisen, joka kertoi kulttuuriministerimme Stefan Wallinin ja hänen virkamiehistönsä alttiudesta suomalaisen kulttuurin perusedellytysten pettämiseen kaikkialle kulttuurin alueille yltävän raa'an markkinatalousajattelun edessä.

Tällä kertaa kyse oli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) roolista ja resursseista, joita kumpaakin tullaan opetusministeriön uuden mietinnön myötä pienentämään. Tässä taas säästetään.

No eihän kaikki tietenkään Wallinin vikaa ole. Kyse on Vanhasen hallituksen tuottavuusohjelmasta, jonka avulla markkinataloudelle näytetään valtionhallinnon nöyryyttä ja joka pikkuhiljaa poistaa tuhansia työpaikkoja ja siten näivettää monia niistä asioista, joihin olimme jo ehtineet tottua mutta joita emme sitten kuitenkaan kai olleet ansainneet.

En ole itse ollut koskaan mikään erityinen kielimies, mutta olen koko ikäni seurannut Kotuksen toimintaa silkasta rakkaudesta kieleen. Olen myös aina ihaillut heidän työtään - myös yksittäisten tutkijoiden intoa jakaa asiantuntemustaan kansalle loistavien kieliaiheisten kirjoitusten muodossa. Aina tyytyväisenä asiakkaana olen myös käyttänyt heidän kielitoimistonsa palveluita. Olen myös tajunnut sen arvon, joka tällaisen keskuksen pelkällä olemassaololla on kansallisen kulttuurin säilymiselle yhdentyvässä markkinatalousmaailmassa, jossa kaikki tuppaavat nykyään puhumaan vain englantia.

No eihän kaikkia työpaikkoja olla lopettamassa, ja osa toimista on vain tarkoitus siirtää yliopistoille. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yliopisto ei ole enää mikään turvan tae. Itse asiassa yliopistosta on sekä todennäköisempää että helpompaa ajaa alas asioita, jotka eivät liiketaloudellisessa mielessä enää kannata. Niin kuin esimerkiksi vähemmistökielten tutkimus, jota nyt ollaan poistamassa Kotukselta.

Joku voisi tietenkin ajatella, että samahan tuo. Opetellaan sitten vain englantia. Miksi pitäisi olla huolissaan? Väitän, että jo pelkästään demokratian perusedellytysten takia meidän tulee olla valppaina. Tällaiset kehityskulut ovat aito uhka demokratialle ja hyvinvoinnille, joihin olemme jo valitettavasti tottuneet. Sama koskee englannin yleistymistä. Jos täysivaltainen osallistuminen kulttuurielämään vaatii aina kykyä keskustella englanniksi, tuo se väistämättä mukanaan sisäpiiriytymistä ja elitismiä.

Ja ihan konkreettisesti vielä lukuina. Kotuksen 11 henkilötyövuoden muualle siirtämisen säästö on yhteensä puoli miljoonaa euroa. Mikä hinta tuo nyt olisi jo pelkästään vähemmistökielten tutkimuksen turvaamisesta?

Muutin siis mieleni. Nyt haluan Kiasmaan suomenkielisen johtajan. Ruotsinkielinenhän siellä jo oli.

Otso Kantokorpi