Kultakuumeen kolumni

Gunvald

: Kultakuumeen kolumni

Helena Kallio 11.8.2009

Minkähän takia minäkin olen tykästynyt siihen Gunvaldiin?
Häntähän pidetään epäsosiaalisena ja väkivaltaisena.
Semmoinenko minua viehättää?
Onko tämä nyt sitä heteroseksuaalista syndroomaa?

Tarkoitan tietysti Mikael Persbrandtin näyttelemää Gunvald Larssonia, Maj Sjövallin ja Per Wahlöön kirjoittamaan, yhteiskuntakriittiseen Martin Beck -dekkarisarjaan perustuvan tv-dramatisoinnin toimintasankaria. Etenkin sarjan tuoreimmissa jaksoissa Persbrandt toteuttaa Gunvaldinsa ilmiömäisen elävästi suhteessa toisiin ja itseensä.

Gunvaldia on luonnehdittu muun muassa kyyniseksi, brutaaliksi, lain ja oikeuden suhteen omapäiseksi, kovapäiseksi ja kovanyrkkiseksi, mutta hyväsydämiseksi.

Kysyin isosiskolta, mikä siinä Gunvaldissa niin vetää puoleensa.
Sisko loihe laulamaan: "Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?"
Gunvaldko renttu, ja minäkö siihen lääpällään? Älä ny viitti! Ikinä en ole saanu kicksejä vastuuttomien sosiopaattien tai "pojat on aina poikia" -tyyppisten höhöhöö-miesten äidillisestä hoivaamisesta rakkaussuhteessa! Pois minusta myös julmuuden romantisointi ja takahuonefanitus!

Kysytäänpä Pohjoismaista sukupuolittuneen väkivallan tutkimusprojektia luotsanneelta vanhalta viisaalta, mitä tämmöinen Gunvald-kiintymys tietää.
- Äiti hei, oonko mä sittenkin antanut periksi voimankäytön ihannoinnille ja toimintasankarien etuoikeuksille, kun mä niin tykkään siitä Gunvaldista?
- No mutta! Totta kai sinä tykkäät Gunvaldista, kun se on niin luotettava.

Ahaa! Vastaako Gunvald turvallisuudentarpeeseen? Kaikki on päin prinkkalaa ja typeryys sen kun lisääntyy, mutta Gunvald sentään pystyy pysäyttämään pari rikollista ja suojelemaan naisia ja lapsia sillä välin kun sääntöjen mukaan pelaajat levittelevät käsiään. Räjähtäessäänkin Gunvald turvautuu väkivaltaan ikään kuin kontrolloidusti taistelussa pahuutta, välinpitämättömyyttä ja henkistä laiskuutta vastaan. Onko moinen ratkaisu välttämätön liike vai onneton erhe?

Kuvitteellista tuo tuommoinen turvallisuus. Ei väkivalta ole kellään hallussa. Jos Gunvaldilla hetkittäisesti onkin, hän on siinä kohtaa perin fiktiivinen henkilö. Toisaalta hän on action-mieheksi poikkeuksellisen todellinen: kattokaa miten hän murhettuu ja väsyy, uupuu kerta kaikkiaan yrityksessään saada omin kourin aikaan parempi, oikeudenmukaisempi järjestys.

Joku kiteyttää tietoverkossa, että Gunvaldilla on vahva henkilökohtainen integriteetti. Siinä nyt ei ainakaan ole vikaa. Minäkin haluan semmoisen!

Siinä se tuli. Pakenen metsään oivallettuani, etten minä olekaan ihastunut vaan samastunut Gunvaldiin. Puiden keskellä myönnän tämän itselleni ja tunnen taas miten pidätelty raivo pyrkii läpi.

Kauanko sitä jaksaa sietää tätä meininkiä ja järjestystä, tätä ihmisten heitteillejättöä ja viskelyä sinne tänne luonnonlaiksi juntatun oman edun tavoittelun, kilpailun ja taistelun merkeissä? Kauanko jaksaa kiltisti kuunnella yltäkylläisyydessään kylpevän, korruptoituneen osaston näkemyksiä yhteisöllisyydestä ja siitä, mistä kaikesta erittäinkin muiden on luovuttava ja leikattava kansakunnan ja taloutemme hyväksi?

Kenen talouden?

Korpeaako täällä metsässä muitakin? Kauanko kaikki epätoivoiset, edes jotakin rotia pitämään pyrkivät yksilöt ja ryhmät jaksavat pidättäytyä Gunvaldin metodista, kun poliittinen ja taloudellinen eliitti esittää demokratiaa kuin huonoa suomalaista puskateatteria? Kähmintää, koottuja selityksiä, omahyväistä elvistelyä, onnetonta replikointia, yleisön edessä epämääräistä kuiskuttelua ja merkillisiä muistikatkoja, pölvästelyä, katteetonta diivailua, löysä selkäranka ja huono kontakti toisiin!

Helena Kallio