Kultakuumeen kolumni

Isän nimeen

: Kultakuumeen kolumni

Helena Kallio 19.5.2009

Sunnuntaina vietettiin homofobian vastaista päivää sopivasti rekisteröityjen parien saatua oikeuden perheen sisäiseen adoptioon.
Eräiden lakiesitystä vastustavien kansanedustajien suista plopsahteli äänestystä odotellessa jos jonkinmoisia rupisammakoita. Tai ei sentään, rupisammakko on hieno laji.

Suomalaisten kansanedustajien näkemyksellisestä retoriikasta alkaa olla vaikea sanoa samaa.

Päivi Räsänen harmittelee blogissaan sitä, että asialliset perustelut adoptiolakia vastaan ovat jääneet julkisessa keskustelussa pimentoon.

Höpö höpö. Olemme kuulleet Räsäsen kristillisiksi ja demokraattisiksi kutsuttuja näkemyksiä ihan riittämiin. Jos niistä olisi jokin asiallinen perustelu löytynyt, ei sen pimennosta erottaminen olisi ollut vaikeaa.

Räsänen esittää olevansa huolissaan lapsen oikeudesta isään. "Naisparin sisäisesti adoptoima lapsi ei tule koskaan saamaan isää", hän surkuttelee.

Mikä lienee tässä absoluuttisen negatiivisessa lauseessa isän määritelmä?
Anonyymi sukusolun luovutushan ei enää ole mahdollinen ja lapsella on oikeus selvittää isälähteensä 18-vuotiaana, joten tietoa biologisesta isästä ei menetetä.

Tarkoittaako Räsänen, että ellei asialle ole juridista vahvistusta, ei voi olla isääkään, ja kääntäen, että juridinen vahvistus riittää isyydeksi?

Naisparin lapsellahan saattaa käytännössä olla elämässään läsnä myös sitoutunut isähahmo. Lapsen isäoikeuden puolustamiseksi voisikin naisparien adoptio-oikeuden vastustamisen sijaan ajaa apilaperheiden kolmivanhemmuuden vahvistamista.

Edustaako tämä huoli ja adoptiolain vastustaminen todella lapsen oikeutta isään vai seksuaalivähemmistöjen jälkeläisten homofobista diskriminointia ja naisiin kohdistuvan patriarkaalisen seksuaalioikeuden puolustusta? Jos puhutaan muustakin kuin biologisesta ja juridisesta isäntarpeesta, eikö kannattaisi ennemmin keskittyä ajamaan vanhempainrahan jyvitystä ja ylipäätään isyyteen kannustavia ja velvoittavia muutoksia poikien kasvatukseen ja työelämän sukupuolittuneisiin käytäntöihin?

Perussuomalaisten Pentti Oinonen herätti paheksuntaa ihmeteltyään, voiko vapaamielinen meininki johtaa siihen, että joku pian haluaa naimisiin hauvelinsa kanssa.

Jälkeenpäin hän selitti seksuaalivähemmistöt ja koirat rinnastavan puheenvuoronsa juontuneen hengellisestä vakaumuksestaan ja maalaisuudestaan.

Se nyt jo tiedettiin, ettei suomalaisella hengenelämällä mene kaikilta osin erityisen hyvin, mutta pitikö nyt mennä vielä maalaisetkin häpäisemään?

"Minä vain kysyin, voiko maailma mennä tähän suuntaan, ettei ole mitään arvoja", Oinonen kommentoi Hesarissa.

Minä vain kysyn, eikö suomalaisen kansanedustajan tarvitse enää tunnustaa yleistä ja yhtäläistä ihmisarvoa ja onko arkadianmäkeläisten kovapalkkaisena tehtävänä likaisen mielikuvituksensa esittely?

Mitä rakkaisiin hauveleihin ja hengenelämään tulee, muistan koiria viedyn siunattaviksi ainakin erään helsinkiläisen eliittiasuinalueen kirkkoon.

Eivätköhän nuo tarkkavainuiset sivumennen sanottuna löydä jumalansa luo ilman meidän ihmispolojen apuakin.

Jotkut kuitenkin ovat suhteellisen ymmärrettävästi sitä mieltä, että mitä enemmän tapaa ihmisiä, sitä enemmän pitää koirastaan. Junassa törmäsin ikänsä koiria pitäneeseen naiseen, joka nauraen tunnusti, että puoliso oli pannut yhteiselon jatkumisen ehdoksi sen, että koirat lakkaavat tungeksimasta aviovuoteeseen. Arvatkaa, kuka sai lähteä?

Oinosen lausunnon yhteydessä kaivettiin esiin myös keskustan Maija-Liisan Lindqvistin homosuhteen rekisteröintiä vastustava lausunto vuodelta 1997. Siinä hän arvelee seuraavan vaiheen olevan, että joku voi yhteiskunnan hyväksymänä elää vaikka sian kanssa.

Kansanedustajat erehtyvät liittäessään uhkakuvansa homoseksuaalisuuteen. Jos eivät edellä kuullut moraalilausunnot jo kerro siitä, että meidän tulee olla syvästi huolissamme heteroseksuaalisuuden tilasta ja vaikutuksesta ajattelutoimintaan, arvomaailmaan ja likaisen mielikuvituksen kehittymiseen, mitä meidän tulisi ajatella siitä, että normaalin suomalaisen heterosuhteen tilaa peilaavassa, suositussa sarjakuvassa nainen on jo kimpassa sian kanssa?

Helena Kallio