Kultakuumeen kolumni

Aleksis Kiven keli

: Kultakuumeen kolumni

Juha Hurme 10.3.2009

Hei siellä! Kasvihuoneilmiö pitää maapallon lämpötilan elämälle suotuisana: muutoin keskilämpötila olisi kipakka -18 astetta. Vesihöyry on tärkein luonnollisen kasvihuoneilmiön aiheuttaja.

Ihminen tuottaa valtavia määriä kaasuja, jotka voimistavat luonnollista kasvihuoneilmiötä. Hiilidioksidia on yli sata kertaa enemmän kuin muita kasvihuonekaasuja yhteensä. Valtaosa ihmisen tuottamasta hiilidioksidista syntyy fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Toiseksi merkittävin ihmisen tuottama kasvihuonekaasu on metaani, jota syntyy kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoilla sekä maataloudessa.

Muita ihmisen aiheuttamia kasvihuonekaasuja ovat dityppioksidi, halogenoidut hiilivedyt ja rikkiheksafluoridi. Maatalous on suurin ihmisten aiheuttamien dityppioksidipäästöjen lähde. Halogenoituja hiilivetyjä on käytetty kylmälaitteissa, liuottimissa, vaahtomuoveissa ja torjunta-aineissa. Rikkiheksafluoridia käytetään alumiini-, elektroniikka- ja sähköteollisuudessa. Kuopion yliopiston, Helsingin yliopiston ja Komin tiedekeskuksen tutkijoista koottu tutkijaryhmä havaitsi äskettäin, että tuosta naapurista, Venäjän tundralta, tundran turvekehiltä, karkaa ilmaan hiilidioksidin ja metaanin lisäksi melkoiset määrät dityppioksidia. Se on paha juttu, isllä tundraa ja turvetta riittää.

Ilmastonmuutos on ryöstäytymässä vaiheeseen, jossa se ruokkii itse itseään. Seurauksia maksavat kymmenet sukupolvet, jos hengissä selviävät, sillä jo nyt on saatu aikaan kuumotus, jonka lauhtuminen kestää seuraavat tuhat vuotta.

Meidän suomalaisten suureksi onneksi kansalliskirjailijamme Alexis Stenvall ei juuri kylmästä ja pakkasesta perustanut. Ihmisluonnon suhteen hänen kuvauksensa on ikuista, mutta se tulee mukavasti pitämään kutinsa myös säiden osalta tulevina lämpimämpinä vuosikymmeninä ja -satoina.

Kirjailijamestarin kaksitoista näytelmää ovat kaikki sijoittuneet sulan maan aikaan. Myös runot, joissa ilahduttavan usein ja tarkkanäköisesti liikutaan metsissä ja niityillä vapaan taivaan alla, tapahtuvat muutamin poikkeuksin plussan puolella. Ja harvoin talvea kuvatessaan Kivi ennustaa osuvasti nykykelit: ?Sumunen ilma vuorilla väikkyy, / Raskaasti pilvet käy, / Hengittää kostee, suojanen tuuli / Himmeäs männistös??

Myös seitsemän veljeksen elämästä kirjailija rajaa lähes kokonaan talvet pois. Jokin karhunhiihtely ohitetaan maininnalla. Ainoana poikkeuksena säännöstä on talvinen alastonjuoksu Impivaarasta Jukolaan susilauma kintereillä. Tässä omintakeisessa, pakon edessä toimeenpannussa urheilusuorituksessa pakkastalvi näyttäytyy kuoleman uhkana, jota paetaan liukkaasti nahkapeitturin pystyvalkean ääreen ja seuraavaan kesään.

Huomatkaa myös, ettei Kalevalassakaan ole juuri yhtään talven hajua. Ei, vaikka runonlaulajat ovat käsittääkseni juuri pimeällä talvisesongilla veisanneet, ja Lönnrot oli tunnetusti kova hiihtäjä. Omituista. Mutta pelottavalla vauhdilla lämpenevään ilmastoomme kätevästi soveltuvaa.

Mutta on hiihdolla toki sijansa suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Jaan hupenevien hankien muistoa kunnioittaen mitalit kolmelle erinomaiselle kirjalliselle hiihtäjälle. Pronssia saa se Eino Leinon nimetön kaveri, joka tajuaa, että hyvä on hiihtäjän hiihdellä myös elämän rotkoissa ja rotikoissa. Hopealle nousee Pentti Haanpään sitkeä sotamies Rimppi, joka joutuu yöpymään hirveän hiihtonsa päätteeksi erittäin oudossa makuusäkissä. Ja kultamitalin pokkaa Samuli Paulaharjun ikuinen vaeltaja, totinen pitkänmatkan menijä Heikun Piettar, joka hiihtää demonejaan karkuun joka jumalaton yö.

Ihan mahottoman hyvä hiihtäjiä nämä kaikki kolme.

Lukekaa ellette usko.

Juha Hurme