Kultakuumeen kolumni

3443, 3444 ja 3445

: Kultakuumeen kolumni

Helena Kallio 27.1.2009

Kolmen nuoren miehen karkottamista Suomesta rikoksiin syyllistymisen perusteella esittivät ensin asianomaiset poliisilaitokset.

Vähemmistövaltuutetun vastalauseesta huolimatta tapaukset päätyivät muutaman vuoden jauhamisen jälkeen Korkeimman hallinto-oikeuden eli KHO:n käsittelyyn.

Kolmen toisiaan muistuttavan kohtalon taltiointinumerot KHO:n verkkosivuilta löytyvissä päätöslauselmissa ovat 3443, 3444 ja 3445.

Päätöslauselmia sivukaupalla selatessa olo on kuin arpajaisissa. Pelissä on kova panos, elämä suhteellisen toimivassa yhteiskunnassa. Kuka saa jäädä, kuka ei?

Kaikki kolme ovat paenneet sodan ja hävityksen jaloista lapsina Suomeen, opetelleet suomen kielen ja käyneet peruskoulun. Ammattioppilaitoksissakin he ovat opiskelleet, joskin valmistuminen on jäänyt. Pätkätöitä on löytynyt lehdenjakajana, kahvilassa, valintamyymälässä ja laivasiivojana. He ovat eksyneet jo nuorina rikoksen poluille, varastelleet, niskoitelleet virkavaltaa vastaan, jääneet kiinni huumausaineista, teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla sekä harjoittaneet näpistelyä, kiristystä, kavallusta, vapaudenriistoa, pakottamista ja väkivaltaa.

Mieleeni palaa ryyppyporukassa kirveen päähänsä saatuaan Lappiin kullankaivajaksi vetäytyneen äijän todistus ihmisyydestä. Törmäsimme vuosia sitten nuorina näyttelijäopiskelijoina hänen jänkhälle rakennettuun hökkeliinsä. "Kaikki moomma heikkoja ja huonoja töppäilijöitä", äijä tokaisi.

Toisille töppäily maksaa enemmän kuin toisille. 3443 ja 3445 karkotetaan, 3444 saa jäädä.

Hän tosin lyö kaksi muuta laudalta väkivaltatuomioiden määrässä, joita hänellä on kontollaan 20 siinä missä karkotettavilla kymmenen tai "useita". Hänellä onnekkaalla on kuitenkin äiti Suomessa ja KHO:n mukaan olisi kohtuutonta karkottaa hänet alueelle, missä hän ei ole koskaan asunut. Liekö silläkin vaikutusta arpajaisten kulkuun, että hän muista poiketen vakuuttaa olevansa ateisti eikä suinkaan islaminuskoinen?

Molemmilla karkotettavilla on lapsi Suomessa, mutta isyyden tunnustaminen näyttää viipyneen tai sitten se on merkitty KHO:n selvitykseen "tänne saapuneena tietona". KHO ei katso isyyttä maahan jäämisen perusteeksi, koska kumpikaan ei ole lapsensa huoltaja ja yhteydenpidonkin kanssa näyttää olevan vähän niin ja näin.

KHO esittää karkotuskohteen olevan riittävän rauhallinen. Karkotettavat ovat asiasta eri mieltä. He pitävät karkotustaan kohtuuttomana ja nimeävät rikoskierteensä syyksi syrjäytymisen, rasismin, ennakkoluulot ja vaikeudet päästä osaksi valtaväestön rakenteita. He haaveilevat tekevänsä parannuksen, saattavansa opinnot kuntoon ja hakeutuvansa vankilasta päästyään töihin. Toinen heistä katuu päivälehden haastattelussa tekojaan, epäilee virkavallan inhoavan itseään ja aikoo valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen pohtien voisikohan presidentti armahtaa. Hän näyttää siis omaksuneen sekä virkavaltaa vierovan perinteisen puukkojunkkariasenteen että eurooppalaisdemokraattisen oikeuskäsityksen.

Nämä merkit eivät jätkän luotettavuuden takeeksi näytä riittävän.

KHO:n mukaan nämä kaksi on lähetettävä pois, koska he uhkaavat muiden turvallisuutta. Sitä paitsi ammattiopinnot ovat jääneet kesken ja työhistoria on hajanaista. Karkotettavien sopeutuminen ja kotouttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan on siis KHO:n mukaan epäonnistunut.
Blogistanissa paremman tekemisen puutteessa aikaansa viettävät kansalaiset ilmaisevat sankoin joukoin tyytyväisyytensä karkottamisiin tyyliin sitä saa mitä tilaa ja mitä moisia hyysäämään. Sitten he suunnistavat sankoin joukoin katsomaan Rööperiä, menestyselokuvaa valkoisen äidin pojasta, 12-vuotiaana ensimmäisen pimeän lestinsä heittäneestä, pornokuninkaanakin tunnetusta sankarista, jonka suusta lienee elokuvan verkkosivuilla siteerattu repliikki: "Ei meitä edes pidetty rikollisina, me oltiin arvostettuja liikemiehiä."

Karkotettavat tulivat Suomeen kymmenen korvilla. Nyt he ovat noin neljännesvuosisadan ikäisiä.

Voimme siis todeta heidän kasvaneen pojista miehiksi Suomessa.

Siis tässä pohjoisessa maassa, joka tunnetaan muun muassa sellaisista kansallisurheiluista kuin kaverin runttaaminen kaukalon laitaan, huippu-urheilu kielletyissä aineissa, vanhusten huumaaminen makaamaan päiväkausia vaivattomina aloillaan, puolison ajaminen yöpaidassa lumihankeen, vuosikausia jatkuva kotiterrorismi, uhkailu ja murjominen, perheentappo, toisten puukoolla tanssittaminen, tunteiden patoaminen, herkkyyden kätkeminen, isien etääntyminen lapsistaan, itsetuho, muistista pyyhkiytyvä kaverin tappaminen kännissä ja syyn vierittäminen muiden, aina muiden kontolle.

Minkä ihmeen takia 3443 ja 3445 pitäisi karkottaa? Hehän osoittavat nimenomaan selkeitä kotoutumisen merkkejä.

Helena Kallio