Kultakuumeen kolumni

Muun muassa hedelmöityshoidoista

: Kultakuumeen kolumni

Juha Hurme 13.1.2009

Älä ala
älä ala paha päivä
häviä paha puro
paha paksu tosi iso tuska
paha poru paha päivä
häviä paha pala
älä ala
älä.

Merkittävä nykyrunoilijaparivaljakko Pasi Heikura - Simo Frangén on kirjoittanut tämän vavahduttavan runon Kiusattu. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että kyseinen runo on sama myös väärinpäin, lopusta alkuun tavattuna, eli palindromi.

Olen aina tykännyt tästäkin Frangén-Heikuran runosta, mutta tarvitsin silti runoilija-kielenpohtija Leevi Lehdon teoreettista apua, että oivalsin, kuinka osuva tämä runo on ja mistä sen pätevyys syntyy. Kielessä piileviä latauksia tutkivassa esseekokoelmassaan Alussa oli kääntäminen Lehto osoittaa, kuinka palindromin ankara (siis aivan mahdoton!) muotopinne vapauttaa tekijät infantiiliin positioon, ala-asteen ja märkien tumppujen maailmaan, pienen lapsen ilmaisuun.

Lehto kirjoittaa röyhkeästi ja voimakkaasti ja poksauttelee ainakin minun ajatuspinttymiäni samalla kovakouraisella lempeydellä, jolla naprapaatti rusauttelee jumiutunutta selkäruotoa auki.

Sain herätyksen ja päätin iloita tänä vuonna erityisen voimakkaasti kaikista yllätyksistä, luulojen särkymisestä, kaavojen murtumisesta ja tällaisten panssarien ja asfalttien raoista väkisin työntyvistä uusista versoista.

Helsingissä ilmestyvän oloissamme mittavan sanomalehtijulkaisun mielipideosastolta löysinkin sitten herätteistä luettavaa. Oman kuvailunsa mukaan "kolmeakymmentä lähestyvä perusterve nainen" kirjoittaa siitä, miten hänen on tietyn munasarjojen oireyhtymän vuoksi vaikeaa ja ehkä mahdotontakin saada lapsia ilman hedelmöityshoitoja.

Sitten kirjoittaja kääntää kurssin: "Yhteiskunnan varojen syytäminen ilmeisen tehottomiin ja raskaisiin hedelmöityshoitoihin on mielestäni tuhlausta, koska lapsia syntyy maailmaan yleensäkin liikaa ja liian monet epätoivottuina. Toivoisin, että rahat laitettaisiin tärkeämpiin terveydenhuollon palveluihin eikä kaltaisten raskaaksi saattamiseen".

Tämä raikas ja ihana ihminen toivoo vielä, että lapsettomat aikuiset ja vanhemmattomat lapset ohjattaisiin tulevissa yhteiskunnissa tehokkaammin perheiksi. Hän toivoo muutosta ilmapiiriin, jossa vain biologinen lapsi on oikea lapsi.

Hän on oikeassa! Tämän maailman lapset ovat meidän kaikkien lapsia. Ihminen on lajina geneettisesti hämmästyttävän yhtenäinen. Molekyyligeneettisten askelmien perusteella lajimme kehityslinjassa on noin 100 000 vuotta sitten ollut jonkin muinaisen ympäristökatastrofin aiheuttama pullonkaula, jolloin ihmislajin yksilömäärä on romahtanut noin 2000:een.

Olemme kaikki noiden Itä-Afrikassa eläneiden, harvojen onnekkaiden selviytyjien jälkeläisiä. Seikka viskaa myös kaikki rotusyrjinnän biologiset perustelut sinne minne ne kuuluvatkin: ongelmajätteisiin.

Toiseksi viimeisen sanan saa tänä vuonna 175 vuotta täyttävä tunnettu toisinajattelija ja kapinoija Alexis Stenvall, jonka nimimerkillä Kivi julkaisemassa näytelmässä Karkurit Elma-neito lausuu seuraavasti: "Näin mä kerran naisen ottolastansa niin suloisesti armastavan kuin kenkään äiti. Kaunis oli se näky, ihastuksesta sydämmeni sykki nähdessäni tämän naisen silmät sädehtivän häntä kohtaan, joka hänen povellansa makasi. Jaa, tämä ihanampaa vielä oli katsella kuin oman äitin lempi".

Se hedelmöityshoidoista, tuumi kansalliskirjailijammekin.
Oikukasta ja ravistelevaa Alexis Stenvallin juhlavuotta!
Ja sille motoksi vihoviimeinen sana ja kehotus Jyrki Pellisen kynästä: Työntäkää keisarille silmät suuhun!

Juha Hurme