Ilmiöitä ulkomailta

Rokokooteatterissa kaikui aikoinaan laulu, puhe ja maiskutus

: Ilmiöitä ulkomailta

Anna Simojoki | 7.11.2008

Münchenissä on palautettu käyttöön rokokooteatteri, jota on vuosien mittaan uhannut monenlainen tuho. Neljän vuoden ajan korjattu Cuvilliés-teatteri avattiin kesällä osana Münchenin 850-vuotisjuhlintaa. Nyky-yleisö keskittyy teatterissa musiikkiin. Vielä 1700-luvulla pääosassa oli hallitsija, joka istui pulisevan ja ruokailevan hoviväen ympäröimänä.

Vaaliruhtinas Max III Joseph rakennutti Cuvilliés-teatterin baijerilaisen hoviväen oopperaksi 1700-luvun puolivälissä. Rokokooteatteri nousi vaaliruhtinaiden asuinkortteliin, ja suunnittelijaksi valittiin hoviarkkitehti François de Cuvilliés. Hän ei säästellyt puukaiverruksia eikä purppuraväriä.

Rokokoo on tyylinä leikillinen, ja Cuvilliés-teatterissa epäsäännöllisyys ja liioittelu on viety huippuunsa. Salillinen kullattuja simpukoita, palmunlehtiä ja kiehkuroita saa 2000-luvun kävijän haukkomaan henkeään.

Tohtori Jan Potthast istahtaa suomalaistoimittajan kanssa rappusille entisten vaaliruhtinaiden sisäpihalle suihkulähteiden viereen. Potthastin mukaan Cuvilliés-teatterilla on suuri merkitys osana Baijerin ja koko Saksan historiaa.

- Münchenin 850-vuotisjuhlinnan huippuhetkiin kuului kaupungin kauneimman teatterin avaaminen uudelleen remontin jälkeen. Cuvilliés-teatterin sali on ainutlaatuinen esimerkki rokokoosta. Teatteri on yhtä aikaa mielikuvituksellinen, kaunis ja yksilöllinen, Potthast kehuu.

Baijerin rokokoohelmi on hajotettu kahdesti

Nykyään Cuvilliés-teatteri kuuluu Baijerin helmiin. Vuosien mittaan teatterin sisukset on tosin ehditty kahdesti purkaa.

Ensin 1800-luvulla, kun Müncheniin valmistui suuri oopperatalo, ja Cuvilliés-teatterista tuli kulissivarasto. Sittemmin hoviteatteri palautettiin ennalleen.

Toisen kerran teatteri menetti sisustuksensa toisessa maailmansodassa lentopommien pelossa. Teatteritalo pommitettiinkin raunioiksi, mutta sisustus säilyi ehjänä varastossa.

Alkuperäisestä teatterista jäi jäljellä vain loistelias katsomo, mutta se päätettiin säilyttää. Sodan jälkeen Cuvilliés-teatterille rakennettiin uudet kuoret vaaliruhtinaiden asuinkortteliin, josta tehtiin museoiden ja konserttisalien tyyssija.

1700-luvun teatterissa musiikki oli sivuosassa

Cuvilliés-teatterin alun perin rakennuttanut vaaliruhtinas Max Joseph tilasi teatteriinsa oopperoita, jotka kantaesitettiin aina karnevaalien aikaan. Hoviteatterin kantaesityksistä tunnetuin on Mozartin ooppera Idomeneo.

Myös Wagnerin ooppera Tristan ja Isolde piti aikoinaan kantaesittää Cuvilliés-teatterissa. Musiikki kuitenkin jylisi pienehkössä salissa niin muhkeasti, että sitä eivät olisi yleisön eivätkä muusikkojen korvat kestäneet.

2000-luvun yleisö istuu uudelleen remontoidussa Cuvilliés-teatterissa hiljaa ja keskittyy musiikkiin. Vaaliruhtinas Max Josephin aikaan oli toisin. Silloin pääosassa oli itse Max Joseph, joka paistatteli mahtiaitiossaan peilien ja pylväiden keskellä. Hoviväki kuunteli musiikkia kaiken muun ohessa, kuvailee Cuvilliés-teatteria esittelevä tohtori Jan Potthast.

- Siihen aikaan esitysten aikana syötiin, naurettiin, vitsailtiin, juteltiin ja juotiin. Kyseessä oli tavallaan amfiteatteri, jossa tärkeintä ei ollut näyttämö, vaan hallitsijaperheen aitio, Potthast kuvailee.

Sali toistaa ihmisääntä hyvin

Cuvilliés-teatterin 1700-luvun tilausteoksista useimmat hautautuivat arkistoihin, joista niitä on tänä vuonna kaivettu esiin. Lokakuussa Cuvilliés-teatterissa kaikui musiikkia 250 vuoden takaa. Unohdettuja ooppera-aarioita esitti ranskalainen sopraano Sophie Marin-Degor yhdessä Neue Hofkapelle München -orkesterin kanssa.

Vastedes rokokoosalissa esitetään lähinnä klassista musiikkia ja teatteria. Valinta lankeaa luonnostaan, sillä Cuvilliés-teatterin lavalla ihmisääni ei juuri vahvistusta kaipaa.