Ilmiöitä ulkomailta

Sillamäe on Stalinin ajan helmi helmi Itä-Virossa

: Ilmiöitä ulkomailta

Kai Ristola | 18.9.2008

Itä-Viron rannikolla sijaitseva Sillamäen kaupunki on aikansa arkkitehtoninen helmi. Kaupunki oli Neuvostoaikana suljettu, ja siellä asui venäläinen tiede-eliitti. Arkkitehtonisen loistonsa säilyttänyt kaupunki on nousemassa kulttuurimatkailukohteeksi.

Sillamäe Itä-Virumaan rannikolla on Viron uusimpia kaupunkeja. Se rakennettiin vuonna 1953 vanhan kalastajakylän paikalle. Kommunismin aikana kaupunki oli suljettu ja palveli Neuvostoliiton tiede-eliittiä. Kaupunki on arkkitehtoniselta kokonaisuudeltaan harvinaisuus.

Itä-Virumaan rannikolle on leimallista jyrkästi mereen putoavat kalkkikiviset kalliotörmät.

Tämä 1200 km pitkä kalliotörmä ulottuu Ruotsista Öölannin saaren tienoilta Itämeren poikki Laatokalle. Pohjois-Virossa rantatörmä eli klintti on korkeimmillaan noin 55 metriä merenpinnasta.

Maakerrostumassa oleva 400 miljoonaa vuotta vanha mustanruskea savikivi koostuu mm. raskasmetalleja sisältävistä graptoliitti-fossiileista, kertoo historioitsija Anne Kurepalu.

- Radioaktiiviset raskasmetalit sisälsivät mm. uraania, jonka määrä oli muutama sata grammaa tonnilta. Kuitenkin katsottiin, että oli taloudellisesti kannattavaa rakentaa kokonainen kaupunki kaivostoimintaa varten. Huhuttiin myös, että Neuvostoliiton ensimmäisen atomipommin materiaali tuli Sillamäeltä.

Alue suljettiin, ja sinne rakennettiin tiede-eliitille ja venäjältä tuoduille työläisille suljettu kaupunki, joka oli olemassa vain postinumerona.

Stalinin klassisismi jäljittelee antiikin loistokauden esikuvia

Koska kaupunki palveli eliittiä ja se rakennettiin 50-luvun alkupuolella siitä tehtiin Stalinin ajan uusklassisismin malliesimerkki. Sitä vaalittiin, ja se on säilynyt erinomaisessa kunnossa aikansa arkkitehtonisena helmenä.

Jos kaupunki olisi perustettu Nikita Hrustshovin aikaan 60-luvulla, se olisi todennäköisesti täynnä harmaita tyyppipiirustusten mukaan kyhättyjä ns. hrutsevkoja. On niitä Sillamäessäkin, mutta vasta kaupungin laidalla.

Korkealla rantatörmällä sijaitseva Sillamäe tuo mieleen Mustan meren Odessan, eikä syyttä, sillä kulttuurikeskuksen kohdalta merelle laskeutuva portaikko on suora kopio kuuluisista portaista, joita Sergei Eisenstein käytti elokuvansa Panssarilaiva Potemkin kuuluisassa lastenvaunu-kohtauksessa.

Lehmusten reunustamien katujen varsilla on vieri vieressä pastellisävyin maalattuja Stalinin ajan arkkitehtuurin uusklassisistisia rakennuksia. Kaupungintalo on kuin kirkko.

Kulttuuritaloa koristaa Berijan kristallikruunu

Kulttuurikeskuksessa järjestettiin puoluekokouksia ja virkistystilaisuuksia. Pääsalin näyttämöä vartioivat Marxin ja Leninin kipsiset korkokuvat.

Salin katossa on sen reunasta reunaan ulottuva häikäisevä, parhaasta Böömin kristallista valmistettu kristallikruunu, kuin installaatio. Tarinan mukaan sen 'hommasi' kulttuurikeskukselle Neuvostoliiton sisäisestä turvallisuudesta vastannut pyöveli Lavrenti Berija, Stalinin puhdistusten pääorganisaattori.

Sillamäessä mikään ei ollut kyllin hyvää siellä asustaneelle kommunistisen puolueen eliitille. Tänne myös tultiin lomille ihailemaan upeita näkymiä Suomenlahdelle.

Sillamäe, Itä-Virumaan kätketty helmi nousee kulttuurimatkailukohteeksi kunhan Suomessa opitaan matkustamaan Tallinnasta itään. Narvan maantien ja meren välissä sijaitsevasta Sillamäestä avautuu meriyhteys Suomen puolelle Kotkaan ilmeisesti ensi keväänä. Kuuden tunnin laivamatka Kotkasta lyhenisi merkittävästi jos Venäjän federaatio sallisi suoran laivareitin käyttämisen Suursaaren itäpuolitse.