Historian fragmentteja

: Featuren historiaa

Radiodokumentin tai featuren historia voidaan ajoittaa monin tavoin - voidaan aloittaa ns. ajanlaskun alusta: "Jumala puhutteli ihmistä ukkosen kautta - ensimmäinen median ääni". Ajankohdan historiallinen määrittely lienee kohtalaisen vaikeaa, mutta metaforisena ilmauksena tämä lienee riittävä, sillä radiotoiminnan tekninen historia on kaikille selvää.

Lyhyesti: radiotoiminnan alkuaikoina valtio loi kansakunnan radion avulla. Tästä on monia esimerkkejä monilla eri tasoilla - kieli, kulttuuri, ideologia, propaganda etc. Toisen maailmansodan jälkeen alettiin luoda perhettä viihteen vastaanottajana - kuusikymmentäluvulla siirryttiin länsimaisen yhteiskunnan ideologiseen perusvastaanottajaan - yksilöön. Tämä kehitys sekä teknisesti että sisällöllisesti huipentui 1980-luvulla. Ja tällä vuosituhannella se saavuttaa saturaationsa.

Yleisradiossa dokumentin ja featuren lajityyppi alkoi kehittyä 1930-luvulla erilaisten reportaasi-ohjelmien kautta. Silloin ei kukaan puhunut näillä termeillä. Kysymys oli vain ohjelmista, joissa tila, aika ja ihmiset olivat läsnä. Suomessa lajityyppi alkoi saada nimeä 1950-luvulla reportaasina tai dokumenttina, mikä kulminoitui pitkälti Martti Silvennoiseen. Radio oli ainoa väline ulos kodista, välittäjänä Martti Silvennoinen tai urheilussa Pekka Tiilikainen ja kumppanit.

1970-luku oli hiljaiselon aikaa Suomessa. Lajityypin yksinäisiä ratsastajia olivat Pertti Salomaa ja Jouko Blomberg. 1980 luvulla lajityyppi lähti uuteen nousuun äitinä ja isinä Mirjam Polkunen, Heikki Peltonen ja radiojohtaja Keijo Savolainen. Radiohistorian tähän asti suurin projekti oli Heikki Peltosen aloittama Orwell-projekti, joka tapahtui Radioteatterin sisällä. Projektista teoriassa ja käytännössä vastasi Harri Huhtamäki. Silloin syntyi Radion Erikoisohjelmat - nykyinen Radioateljee.

Huhtamäen johdolla koko lajityyppi on kehittynyt siihen, missä se nyt Yleisradiossa on. Myös laaja kansainvälinen verkosto on Huhtamäen luoma - sekä koulutusverkosto että ohjelmien kansainvälinen erittäin laaja lähetysverkosto: Radioateljeen ohjelmia on lähetetty yli 30 eri maassa ja kaikissa maanosissa. Radioateljee ja sen edeltäjä Radion Erikoisohjelmat on palkittu ympäri maailmaa ehkä eniten kuin mikään Ylen yksittäinen toimitusyksikkö.

Kansainvälisesti dokumentti- ja feature- tyyppisten ohjelmien kehitys alkoi Englannista ja Saksasta, hyvin eri tavoin. Radiodokumentti ja -feature ovat saaneet myös aikojen saatossa erilaisia merkityksiä riippuen tekijöistä ja tekijäyhtiöiden traditioista.

Tänä päivänä dokumentilla käsitetään enemmän todellisuuteen referoivaa ohjelmaa ja featurella radiossa kaikkia akustisia elementtejä luovasti käyttävää ohjelmamuotoa. Eri maissa ja radiokulttuureissa termit vaihtelevat. Suomessa ei ole vakiintunutta nimityskäytäntöä. Hyvistä ja monimuotoisista ohjelmista suositellaan nimitystä: ateljee-ohjelma - termi yhdistää idean ja käsityön kuuntelemisen laaduksi - kuuntelemisen kulttuuriksi.

Tänä päivänä Radioateljee on se yksikkö Yleisradiossa, joka etsii ja tutkii erilaisia radion kuuntelijasuhteita käytännössä ja teoriassa ehkä eniten kuin mikään muu yksikkö - samalla kunnioittaen kuuntelijaa. Radioateljee toimii Suomessa ja samalla ympäri maailmaa - esimerkkinä Kiina, jossa yhdellä ohjelmalla saavutimme 210 miljoonaa kuulijaa!

Yleisradion historiassa radiodokumentin ja featuren historia on pääosin Radioateljeen historiaa, josta kertoo lähesi 700:n yksittäisen tunnin ohjelman tuotanto. Samalla Radioateljee on tuottanut monia erilaisia projekteja ulkopuolella perinteisen radiotuotannon: ääninäyttelyitä ja installaatioita museoissa (Hämeenlinnan Taidemuseo, Kiasma, Heureka, Kansallismuseo, Sinebrychoffin taidemuseo jne.) konsertteja ja live-esityksiä pyrkien tekemään todellista luovaa radiokulttuuria.

Harri Huhtamäki, tuottaja, Radioateljee